Saaristolaivurikurssi

Olin niin onnellinen kun, ostettiin viime kesänä vene. Pääsee nauttimaan Helsingin saaristosta ja juomaan kuohuviiniä huolettomasti auringon paistaessa (voin sanoa, huolettoman kuohuviinin juonti pätee ainoastaan Silja Linen laivoilla).

Veneen kanssa saa olla koko ajan puuhastelemassa (jopa minä), satamasta lähtiessä otetaan köydet irti (siinäkin on oma järjestyksensä) ja yritän samassa hulinassa muistaa ottaa lepuuttajat pois, jottei kutsuttaisi hinaajaksi (ne on ne mollukat veneenkyljissä). Satamaan tultaessa on aika jälleen laittaa lepuuttajat paikalleen, köysien vienti maihin ja niiden kiinnittäminen laituriin onkin ihan toinen juttu (kannattaa katsoa että köyden toinen pää on kiinni veneessä). Tämän merimatkan laiturista A laituriin B, väliin mahtuu lukematon määrä kipparin (eli meidän Mikon) määräämiä hommia. Vene, mikä ihana kesäasunnon korvike, tuo selkeästi paljon uusia haasteita ja toimintoja. En ymmärtänyt läheskään kaikkea mitä kippari yritti sanoa (kuulosti lähinnä, et meidän Mikko puhuu kieliä), oli siis aika lähteä Saaristolaivurikurssille.

Näin pitkän matikan ja -fysiikan lukeneelle (ei näistä taidoista mitään apua ollut), oli ihanaa pitkästä aikaa käyttää laskinta, viivotinta sekä harppia. Kurssilla sai mitata asteita ja laskea meripenikulmia niin paljon kun jaksoi. Opin uusia sanoja kuten suuntima, suunta, keulakulma ja sortumat (ei aavistustakaan mitä nämä sanat tarkoitti ennen kurssia). Opittiin myös pimeässä näkyvät valotunnisteet sekä äänimerkit, nyt pystynkin erottamaan tuleeko hinaaja vastaan.

Olisi ihana osata myös käytännössä harjoittaa maisemanavigointia (opetettiin kyllä kurssilla), mutta tyydyn nyt kesällä kartalla pysymiseen.

Suoritin kurssini Helsingin työväenopistolla (kätevästi Kaapelitehtaalla) marraskuussa 2015, se järjestettiin yhteistyössä Lauttasaaren Kippareiden kanssa. Kurssilla oli erittäin hyvä ja selkeästi kokenut opettaja, koska jopa minä opin navigoimaan (siis kartalla, käytäntö nähdään/kuullaan kesällä). Kestoltaan se oli vain kaksi viikonloppua (la-su), sopii siis loistavasti myös kiireiselle. Kurssin päätyttyä, saaristolaivuritutkinto pidettiin joulukuussa 2015, ja tulokset annettin eilen.

 Hyvät lukijat, voitte kutsua minua Laivurikokelaaksi.

Kesää odotellessa!

Ravintola Pastor

 Päätimme mennä juhlistamaan ystäväni merkkipäivää Pastoriin.

Ravintolan ensivaikutelma on hyvin skandinaavinen ja siisti. Selkeästä sisustuksesta oli helppo havaita missä pöydässä ystäväni jo istui. Hetken kerkisimme vaihtaa kuulumisia, kun pirteä tarjoilia pölähti paikalle, oli vuoro valita alkudrinkit. Ystäväni ottikin punaviinin ja itse olin ajatellut jotain kuivaa ja kuplivaa (yllättäen), siitäkös tarjoilija innostui ja suositteli drinkkiä johon tuli kuplivaa, vodkaa, sokeria ja kasa kukkia ym. yrttejä (en muista enään nimeä, mut kuvan otin). Kuulosti sen verran oudolta, eikä tarjoilija oikein antanut vaihtoehdoksi muuta, otin siis tämän kukkakedon alkudrinkiksi (huom. drinkki on makea kuvien juomien ystäville, vaikka tarjoilian mielestä ei ole).

Tämä itämaisvaikutteinen menu (pienellä Espanjalaisella vivahteella) oli hyvin kiehtova ja tarjosi monipuolisia vaihtoehtoja (ja melkein kaikista löytyi korianteria tai sitruunaruohoa). Alkuun valitsimme Meriahven tartarin, joka oli hyvällä tavalla maukas ja hapokas pelastuksena paahdetut maissinjyvät (ei hätää, uima-altaan kokoista alkudrinkkiäni oli vielä jäljellä). Pääruoaksi valitsin härkää bataatti perunoilla, tämä ruoka oli todella hyvää ja sitä oli riittävästi (suosittelen), juomaksi otin samaa punaviiniä minkä ystäväni oli hyväksi todennut jo edellisellä käynnillään (tarjoilia oli kyllä jälleen erimieltä asiasta).

Pastor on selkeästi ottanut uuden askeleen palvelussaan, en tiedä onko hyvä vai huono sen päättäköön jokainen itse. Henkilökohtaisesti en hae ravintoloiden tarjoilijoista ystäviä, joten mielestäni tämä liian kaverillinen tarjoilumuoto ei sovi minulle. Varsinkin kun tarjoilijan juttelu häiritsi minun ja ystäväni keskustelua (eikä minua kiinnosta tuntemattoman ihimisen mielipiteet, jos en ole sitä kysynyt, sorry). Pisteet kyllä siitä, että tulivat jutteleen ns. asiakkaan tasolle, mutta ei siihen pöytään tarvitse makoilla saati viereen istua (oma tuoli on eriasia). Paljon on näillä nuorilla oppimista miten käyttäydytään missäkin tilanteessa, suosittelen käymään Salakapakassa tutustumassa "kaverilliseen" palveluun, se on täydellistä (pari Italialaistakin ravintolaa voisin myös nimetä missä "kaverillinen" palvelu on sujuvaa).

Syömään voin kyllä mennä uudelleen (ja varmaan menenkin). Suuri kiitos kokille olet loistava!

Miten selvitä yli -20C pakkasesta

Olen aivan innoissani, lunta tuli vihdoinkin ja sen myötä valoa (olisi saanut vain tulla paljon aikaisemmin nimim. valkoinen joulu olis kiva). Kun tuli lumi tuli myös pakkaset (tällä kertaa kovat sellaiset).

Olen sitä ihmislajiketta, joka palelee kaikkialla alle +28C lämpötiloissa. Silti rakastan pakkasia, sitä raitista ja pirtsakkaa ilmaa (saa huoneet ja petivaatteet tuuletettua kunnolla). Miten siis selviydyn näistä järjettömistä pakkasista. Eräs fiksu ystäväni aikoinaan sanoi; "ei ole huonoa säätä on vain huonot varusteet!" ja tätä toteuttamaan. Haluankin kertoa kaikille viluisille (joilla on myös olematon ääreisverenkierto/valkosormisuutta ym...), meillä on toivoa!

Ostin viime vuonna Ebay:stä akuilla ladattavat hanskat, ja voin vain sanoa ne ovat aivan ihanat siis täydelliset. Niistä löytyy kolme eri lämpövoimakkuutta (keltainen, oranssi ja punainen), punainen on hard core eli -40C pakkasille (itse käytän jo -24C). Loistava sijoitus itseensä, koska kädet jäätyvät aina ensin. Huomasin, että myös Suomen partioaitta on alkanut myymään vastaavanlaisia tuotteita (Hyvä!).

Seuraavaksi jäätyy aina jalat, niihin en ole vielä löytänyt samanlaista vaihtoehtoa (paitsi laskettelumonoissa, mut kuka haluaa mennä monoissa kävelylle tai ostoksille). Ei silti hätää, onneksi meillä on Clas Ohlson, josta löytyy ns. kertakäyttö lämpöpusseja (lämpövaraus kestää 6h/pss). Nämä helposti lämmittyvät pienet pussit kun sujauttaa kenkiin niin jalatkaan eivät jäädy, ja miellyttävä kävely raikkaassa ilmassa on taattu.

Niin ne kasvot, suosittelen niin naisille kuin miehille pakkasvoiteeksi aurinkosuojavoiteen (naiset voi myös käyttää meikkivoidetta). Chanelin UV-Essentiel spf 30 oli loistava suojaamaan paleltumiselta, viimaan auttaa parhaiten huppu jossa on karvareunukset (sellaista eskimotkin käyttävät). Kokeilihan taannoin joku rouvashenkilö koirille tarkoitettua kauluria itselleen ja kuulemma oli hyvä, itse en kyllä lähtis Stockmannille sen kanssa (olen hieman kapeanäköinen joissain asioissa).

Lämpöisiä pakkashetkiä kaikille, ei anneta pienten miinusten häiritä (-25C ja ainahan sitä voi jäädä kotiin).